Yle Urheilu seurasi kaikkia finaaliotteluita tässä artikkelissa. Siellä myös jälkipelejä Tapparan mestaruuden varmistuttua.
TAMPERE. Petri Kontiola saavutti vihdoin jahtaamansa Suomen mestaruuden, kun Tappara voitti viidennessä finaalissa Pelicansin 3–1.
Kontiola ei sännännyt heti kohti Tappara-vahti Christian Heljankoa, vaan jäi laidan lähettyville. Lopulta hänkin päätyi muun joukkueen mukaan.
– En ole tottunut näihin hommiin, niin en tiennyt, mitä tehdä. Otin vain iisisti, Kontiola kertoo.
– Olin vähän jännittyneenä. Olin sopinut, että jos voitamme, lapset tulevat mukaan. Ihmettelin, että missä he ovat. Se oli päällimmäisenä mielessä, Kontiola kertoo.
Kontiola vakuutteli yli vuosi sitten Ylelle, että ura päättyy. Hän tosin mainitsi, että juuri lasten takia olisi vielä mukavaa jatkaa uraa.
Konkarille oli iso asia, että Väinö ja Akseli pääsivät todistamaan hänen mestaruuttaan.
– Kesällä he kyselivät, miksi ei enää mennä hallille ja päästä peleihin. Heitä ei hirveästi kiinnostanut katsella minua asiantuntijana, Kontiola naureskelee.
Kontiola kävi viime kauden jälkeen päihdehoidossa muun muassa lastensa takia. Hän päätti lopulta jatkaa uraansa, mutta nyt se on lopullisesti paketissa.
Sen takia hän on ottanut lapsiaankin monesti pyörimään areenalle.
– Olen tiennyt, että homma loppuu, niin pojat ovat päässeet paljon mukaan. He ovat olleet samalla porukan maskotteja. Tämä on varmaan heillekin jännää, mutta he tykkäävät pyöriä täällä.
Nyt ura on paketissa. Kontiola sanoo jossain vaiheessa unohtaneen työmäärän, mitä jääkiekkoilijan arjen pyörittäminen vaatii.
– Arjen pyörittäminen on aika rankkaa hommaa. Nyt keskitytään muihin hommiin. Nyt on jonkun muun vuoro tulla pyörirmään. Voin lähteä hyvillä mielin pois.
Kontiola oli aiemmin urallaan saavuttanut kolme MM-hopeaa, MM-pronssin, olympiapronssin ja taipunut kertaalleen joukkueensa kanssa myös KHL:n finaaleissa.
Nyt Kontiola pääsi voittavaan junaan, kun Tappara saavutti kolmannen perättäisen mestaruutensa.
– Pitkään on jahdattu. Ei nyt välttämättä kyseistä, kun en ole hirveästi Suomessa ollut. Mutta lähellä mestaruutta olen ollut monta kertaa. Nyt olen onnellinen ja väsynytkin. Tämä oli rankka rupeama.
Kontiola on huomannut, että vuodet alkavat jo painamaan. Hän ei enää jaksa painaa kuin nuorempana. Kontiola oli kuitenkin tyytyväinen joka sekuntiin, mitkä hän sai Tapparassa viettää.
– Olen sillä tavalla vaativa jätkä itselleni, että pitäisi tehdä joka pelissä pari maalia ja näin. Se ei enää tule tapahtumaan. Nyt lyödään laukku mökin seinään kiinni.
Kontiolan mukaan matka päihdehoidosta takaisin kaukaloon ei ollut mitenkään erikoisempi. Hänestä tosin tuntuu, että olisi pitänyt elää aina niin kuin urheilija.
– En nyt tähän väliin osaa sanoa, miten tämä meni. Rankkaa työtä se oli alusta loppuun. Saavuin nöyränä poikana koppiin ja yritin laittaa kaiken peliin.
– Mestaruus ei ollut se, mitä lähdin täältä pakottavasti hakemaan, vaan sen, että kaikki kropasta jää kentälle. Paljoa ei ollut tankissa, mutta se mitä oli, jäi.
Kontiola saavutti 20 vuotta sitten Tapparan A-nuorissa mestaruuden yhdessä valmentaja Juha Juujärven kanssa. Nyt kumpikin juhli mestaruutta Tapparan edustuksessa.
– Olen erittäin ylpeä Kontiolan koko urasta ja taisteluista, mitä hän on siviilipuolella käynyt ja tullut voittajana ulos, Juujärvi sanoo.
– Tässä on paljon kuin silloin. Se veijari ja pelimies, mikä hänessä silloin oli, on edelleen siellä. Hän näytti sen tänään uskomattomalla syötöllä todella tärkeään 2–0-ylivoimamaaliin.