Kesäpäivän taittuessa vuonna 2007 olin 18-vuotias ja ystäväni kanssa kotimatkalla iloiselta lomareissulta Tallinnasta. Kuutostietä kohti Lappeenrantaa kiitävässä Fiatissa kävimme läpi tulevaisuudensuunnitelmiamme. Abivuosi oli alkamassa. Tein autossa päätöksen: hakisin yo-kirjoitusten jälkeen opiskelemaan oikeustiedettä. Se hetki määritti tulevaisuuteni suunnan.
Nyt työskentelen lakimiehenä jo yhdeksättä vuotta, ja nautin työstäni. Mutta Fiatissa tehtyyn uravalintaani päädyin silti paremman mielikuvituksen puutteessa.
Lapsuuden toiveammattini oli kaukana nykyisestä. Halusin alun perin paleontologiksi, samanlaiseksi dinosaurusten fossiileja esiin kaivavaksi tiedemieheksi kuin näyttelijä Sam Neillin esittämä Alan Grant Jurassic Park -elokuvissa.
Uravalintaani päädyin paremman mielikuvituksen puutteessa.
Viisivuotiaasta saakka täytin kirjahyllyni dinosauruskirjoilla, toivoin lahjaksi muovisia liskoja ja katsoin kaikki löytämäni televisiodokumentit aiheesta. Ala-asteella pidin luokassa esitelmän dinosauruksista, osoittelin paperille piirtämieni hirmuliskojen kuvia havainnollistaen niiden anatomisia yksityiskohtia.
Luokkakavereita kiinnosti enemmän tai vähemmän.
Paleontologia minusta ei kuitenkaan tullut – ehkä siksi, ettei epävarmalle nuorelle kukaan koskaan vihjaissut, että kyseessä on ihan oikea ammatti. En siis ollut mukana tutkijaryhmässä, joka äskettäin raportoi löytäneensä Etelä-Amerikasta jättiläisdelfiinin pääkallon, sillä olin alakoulun myötä laittanut muoviliskot lelulaatikkoon ja laatikon kannen kiinni.
Kuittaamme lapsuuden toiveammatit tyypillisesti epärealistisina haavekuvina
Kotoa saatu kannustus ja keskustelut ovat nuoren uravalintojen kannalta tärkeitä – niin ne olivat minullekin. Mutta jatko-opintoihin ohjaamisessa varsinainen asiantuntemus asuu kouluissa. Mitä jos vaikka yläkoulun opinto-ohjaaja olisi kysynyt minulta, mikä oli lapsuuteni haaveammatti, ja lisännyt, ”oletko koskaan miettinyt, että tuota voisi myös opiskella”?
Olisin ehkä oivaltanut, että paleontologikin pystyy elättämään itsensä jossain päin maailmaa ja että vaikeiksi kokemieni matemaattis-luonnontieteellisten kouluaineiden osaamiseni olisi ammatin kannalta aivan riittävän hyvää.
Kun muistelemme varhaisia toiveammattejamme, kuittaamme ne tyypillisesti epärealistisina lapsuuden haavekuvina. Mutta onko syy aina siinä, että poliisi, jääkiekkoilija tai paleontologi olisi itsessään ollut oikeasti epärealistinen uravaihtoehto, vai vai suremmeko oikeastaan menetettyjä mahdollisuuksiamme?
Väylän työskentelyyn vaikka dinosaurusten parissa voi tarjota hakeutuminen esimerkiksi tutkijan uralle. Paleontologian tutkijayhteisö on rikas kansainvälisyydessään. Maailman tiedepiireihin kaivataan sinivalkoista väriä, ja EU-jäsenyytemme avaa väyliä ulkomailla opiskeluun sekä mahdollisen Suomeen paluun opintojen jälkeen.
Oma opinto-ohjaukseni ei kovin ahkerasti tarjonnut vaihtoehtona tutkintoa tai työskentelyä ulkomailla
Mikäli alitajunnassani lymyilevä paleontologi olisi yllytetty esiin vielä lukiossa, olisin luultavasti päätynytkin ulkomaille. Edurank.org-sivustolla on Euroopasta ja kauempaa listattuina paremmuusjärjestyksessä sata yliopistoa, joissa paleontologiaa voi sivuston mukaan harjoittaa.
En kuitenkaan muista, että oma lukion opinto-ohjauksemme olisi kovin ahkerasti tarjonnut meille vaihtoehtona tutkinnon opiskelua tai työskentelyä ulkomailla; tai laittanut meitä edes pohtimaan, mitä haluaisimme ilman, että palkka- tai työllistymisnäkymät Suomessa vaikuttaisivat valintaan.
Helsingin Sanomat kysyi maaliskuussa Laboren tutkimusjohtajalta Tuomo Suhoselta, tulisiko yhteishakukohteita pohtiessa painottaa enemmän työllisyys- vai palkkanäkymiä vai omia intohimoja. Suhonen kehotti kuuntelemaan myös omia mieltymyksiä, koska työn mielekkyys auttaa jaksamaan työuralla.
Abiturientilla odotettavissa oleva opiskelu- ja työura on puolen vuosisadan mittainen, joten työn mielekkyyden on syytä painaa vaakakupissa. Vaikka se nykyistä talouskasvun eetosta vastaan vähän sotisikin.
Realismin määritelmä löytyy usein vasta kokeilemalla, ja myös epäonnistumisen ja alanvaihdon pitää olla nuorelle sallittua.
Sitä paitsi pitkälle erikoistuneessa yhteiskunnassa kaikkeen tarvitaan asiantuntijoita, myös lappeenrantalaisia entisiä pikkupoikia.
Hyvä peruskoulun tai lukion opinto-ohjaaja! Kysy oppilaalta: ”Mikä oli toiveammattisi lapsena?”
Uskon tai tiedon puutteeseen ei haaveiden soisi kaatuvan.
Otso Pohjalainen
Kirjoittaja on lakimies. Hän kirjoittaa vapaa-ajallaan väitöskirjaa ja katsoo Jurassic Parkia… eikä koskaan heittänyt muoviliskojaan pois.