Tre Kronorin MM-kisojen katsottiin keväällä 2019 päättyneen nolosti, kun Sakari Mannisen rannelaukaus puolivälierän jatkoajalla lähetti kaksi edellistä MM-kultaa kauhoneen Ruotsin kotimatkalle.
Ei Suomen voittoa Ruotsista enää vuosikymmeniin sinänsä ollut yllätyksenä pidetty, mutta siinä tilanteessa kyllä, kun länsinaapuria vahvistaa 21 ja Suomea kaksi NHL-pelaajaa – joista toinen oli taalaliigan debytantti ja toinen marginaalihyökkääjä.
Tukholmasta vastasi sopimuksensa loppuun päävalmentanut Rikard Grönborg, joka onnitteli Suomea ja kollegaansa Jukka Jalosta tuoreesta MM-kullasta ja Jalosta erityisesti kovasta valmentamisen työnäytteestä: NHL:stä ja Euroopasta koottujen maajoukkueiden tasoeron kutistamisesta olemattomiin.
MM-veneensä täyttämistä piripintaan NHL:stä Grönborg perusteli vastaansanomattomasti: keväällä 2017 MM-kultaa oli tullut 18:n, seuraavana keväänä 19 NHL-pelaajan avulla.
Kaukainen ajatus
Tyylikkään ammattimaisesti vastailleen tukholmalaisen matka oli jatkumassa Sveitsiin, ja tuntui kaukaiselta, että hänelle enää jatkossa olisi ainakaan suomalaista jääkiekkoa sivuavaa asiaa.
Sitten Tapparan kabinettiosasto päätti poikkeuksellisesti uudistaa ennen kuin on pakko, ja loppu on historiaa. Dynastian kultajuna ei edes yskähdellyt, ja Grönborg on tasavallan tulikuumin valmentajanimi.
Jalonen valmentaa viimeisissä MM-kisoissaan. Seuraajaksi nimettiin jo hyvän aikaa sitten Antti Pennanen, jonka tie on nimityksen jälkeen ollut harvinaisen hiekoitettu. Ilveksen esitys SM-liigan pudotuspeleissä oli katastrofi, eikä Pennasen pelisilmä ollut muutenkaan kauden päätöshetkellä kohdillaan.
Jalosen perintö on jo sinänsä kovin painava, ja jos leijonakuningas vielä päätöskisoistaan taikoo euromiehillään suurmenestyksen, perintö painaa kuin betoniankkuri.
Viihtyy partatrimmerissä
Samaan aikaan Pennasen kanssa samassa areenassa operoinut, mittatilauspukua käyttävä ja partatrimmerissä viihtyvä ruotsalaiskosmopoliitti pyyhkii nuorella haastajallaan kanveesia.
Erittäin moni onkin suomalaisissa jääkiekkopiireissä itsekseen kysellyt, kumman näistä herroista itse asiassa pitäisi olla Jalosen seuraaja. Varsinkin kun joukkueet vuosien 2025 ja 2026 pääturnauksiin kootaan kaikin tavoin vaativien NHL-pelaajien joukosta. Se jos mikä on todistetusti Grönborgin ominta maaperää.
Maajoukkuevalmentamisen ammattilaisesta kertoo paljon, että Grönborgin kolmeen MM-turnaukseen 2017–2019 Ruotsi sai keskimäärin 19 NHL-pelaajaa. Seuraajien aikana keskiarvo putosi ennen tätä kevättä 9:ään, ja Ruotsi kynti jopa historiallisen surkeita tuloksia.
Ei tämä tarkoita, ettei Pennanen voisi tehdä Leijonissa kovaa jälkeä, mutta lähtökohdat ovat hankalat sekä hänestä riippuvista että riippumattomista syistä.
Temperamentti tiedetään
Suomessakin saatiin maistaa Grönborgin Ruotsissa jo hyvin tunnettua temperamenttia. Erään Grönborgin läheisesti tuntevan kollegan mukaan valmentajaa on Ruotsissa jopa vierastettu miehen menettelytapojen takia, vaikka hän maajoukkueessa osoittautui enemmän kuin profeetaksi omalla maallaan.
– Hän ei jätä mitään tekemättä, jotta hänen joukkueensa voittaisi. Nimenomaan ei yhtään mitään. Sellaista mentaliteettia eivät Ruotsissa kaikki hyväksy, ja siksi Grönborg jakaa erittäin voimakkaasti mielipiteet. Hän ei myöskään välitä lainkaan siitä, mitä hänestä ajatellaan.
Jos varttuneiden suomalaisten mielikuva ruotsalaisesta jääkiekkovalmentajasta liittyy ihmisläheiseen ja suurpiirteiseen Curt Lindströmiin, nyt saapui Manseen mies sieltä janan toisesta ääripäästä.
Grönborgin sopimus Tapparassa kestää kevääseen 2026. Mutta jos Pennasen homma ei lainkaan lähde lentoon, sopimus on vain tekstiä paperilla ja setelipaperilla. Ei ole epäilystäkään, etteikö tätä B-suunnitelmaa jo olisi hyvin hiljaisesti pyöritelty myös Jääkiekkoliitossa.