Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Katri Himanen toivoo, että suomalaiset metsänomistajat lisäisivät metsiensä monimuotoisuutta viljelemällä enemmän tammea ja tervaleppää.
Himanen sanoo, että nykyinen parin kolmen puulajin linja on riskialtis metsillemme.
Suomessa tuotetuista siemenistä kuusen, männyn ja rauduskoivun osuus on yli 99 prosenttia. Parin viime vuoden aikana muiden puulajien siementen osuus on hieman noussut, mutta se on edelleen marginaalinen.
– Tavoitteena on muun muassa saada taimiaineistosta aikaisempaa edullisempaa, jolloin muitakin kuin kuusta, mäntyä ja rauduskoivua voitaisiin viljellä useammassa kohteessa.
Himanen myöntää, että muiden puulajien merkitys puun raaka-aineen tuotannolle on vähäinen, mutta ne tukevat metsien tuhonkestävyyttä ilmaston muuttuessa.
Metsänomistajilla pohdinnan paikka
Erikoistutkija Katri Himanen sanoo, että metsänomistajien on arvioitava omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan, kuinka tarpeelliseksi he katsovat vähemmän käytettyjen puulajien viljelyn lisäämisen.
– Jos mietitään puhtaasti puuntuotantoa ja taloudellisia arvoja, pääpuulajien suosiminen on hyvä idea. Mitä enemmän painoarvoa laittaa tuhojen torjunnalle, ilmastoriskien hajauttamiselle ja luonnon monimuotoisuudelle, sitä fiksumpaa on lisätä vähemmän käytettyjä puulajeja.
Yksi keino on kasvattaa sekametsien osuutta. Se ei välttämättä vaadi viljelyyn suuria muutoksia. Himanen ei silti tyrmää yhden puulajin kuusikoitakaan.
– Nekin kuuluvat suomalaiseen metsätalouteen, mutta niiden osuuden kanssa voisi olla harkitsevaisempi.
Siementen saatavuudesta ei ole pulaa
Siementen saatavuudesta tammen, vaahteran ja tervalepän lisääminen ei ole kiinni, vakuuttaa Suomen suurimman siementen tuottajan Siemen Forelian toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen.
Esimerkiksi tammen viime syksyn sato oli niin suuri, että tammenterhoista jää käyttämättä kaksi kolmasosaa, arvioi Pulkkinen. Myös vaahteran siementä riittäisi paljon enemmän kuin sitä kysytään, eikä pulaa ole myöskään tervalepän siemenistä.
Siemen Forelialle tammen, vaahteran ja tervalepän siemenet ovat vain murto-osa kaikesta siementuotannosta. Pulkkinen pitää silti tarpeellisena niidenkin tuottamista.
– Ne ovat suomalaisia luontaisia puulajeja ja ne kuuluvat meidän metsiimme. Niiden siementuotannon ensimmäinen tavoite on säilyttää luonnon monimuotoisuutta.
Yksittäin tai pieninä puuryhminä
Mikko Pulkkinen katsoo, että jo yksittäisinä puina tai pieninä puuryhminä tammi ja vaahtera monipuolistavat metsän kuvaa.
– Ei tarvitse ajatella sillä tavalla, että lähdetään tekemään tammimetsiköitä tai tervaleppämetsiköitä, vaan laittamalla pieniä puuryhmiä normaalin metsänuudistuksen yhteydessä. Pienimuotoisuuskin on mielestäni ihan riittävää.
Vähemmän käytettyjä puulajeja rajoittaa se, että niille soveliaita kasvupaikkoja on rajallisesti. Metsänomistaja joutuu myös pohtimaan, onko erikoisemmille puulajeille käyttöä, jos ne vielä kasvavat hitaammin kuin kuusi ja mänty.
UPM Metsän Lahden metsäasiakasyksikkö on jo kolmena keväänä innostanut metsänomistajia metsiensä monimuotoistamiseen.
– Olemme luovuttaneet taimia ostaneille metsänomistajille pienen määrän tervalepän, tammen tai vaahteran taimia istutettavaksi samalla, kun he tekevät muuta metsänviljelyä, kertoo metsäasiakkuuspäällikkö Riitta Väisänen.
Siementuottajan kvartaali on 25 vuotta
Suomessa ensimmäisiä siemenviljelmiä perustettiin jo 1950-luvulla tuhansille hehtaareille. Niillä on haluttu turvata suomalaisille metsänomistajille laadukkaan siemenen saanti metsiin.
Siemenviljelmien perustaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Siemenen tuottajan kvartaali on 25 vuotta, naurahtaa Pulkkinen.
– Jos nyt lähdemme perustamaan uutta siemenviljelmää, sieltä saadaan ensimmäisiä siemeniä noin 15 vuoden kuluttua eli vuoden 2040 tienoilla. Siemenviljelmä tuottaa 50–60 vuotta, ja kun puu voi kasvaa sata vuotta, uudelta siemenviljelmältä lähtöisin oleva puu voi kasvaa vielä vuonna 2200.
Siementuotannossa pyritään myös varmistamaan siementen monimuotoisuus, sillä ilmaston muuttuessa ei etukäteen voida olla varmoja, millaiset perimätekijät ovat parhaita tulevaisuudessa.
Esimerkiksi Suomen ainoalla tammen siemenviljelmällä Hollolassa kasvatuksessa on kolmekymmentä eri kloonia.