Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan.
En tiedä, pitääkö sanonta paikkansa, mutta se juolahti mieleen, kun Leijonien MM-joukkue julkistettiin.
Tasan viisi vuotta sitten miesten jääkiekkomaajoukkue lähti Slovakian MM-turnaukseen SM-liigapelaajista kootulla joukkueella, totaalisena altavastaajana.
Tämän kevään ryhmässä on paljon samaa. Olli Määttä ja Mikael Granlund ovat joukkueen ainoat todelliset NHL-vahvistukset. NHL-statuksella varustetut Valtteri Puustinen ja Jesse Puljujärvi ovat suomalaisittain katsottuna erittäin mielenkiintoisia pelaajia, mutta kaukana siitä tasosta, mitä vastustajien riveistä löytyy.
Ryhmään saattaa vielä tulla vahvistuksia Dallasin NHL-joukkueesta, mutta sekään ei muuta isommin asetelmaa. Kun kiekko putoaa jäähän Tšekissä 10. toukokuuta, lähtee Leijonat turnaukseen roimalta takamatkalta muihin lajin huippumaihin nähden. Ainakin paperilla.
Valmennusjohdolle tilanne on tuttu. Leijonakuningas Jukka Jalonen tietää, miten altavastaajalätkää pelataan. Siitä mestarillisin taidonnäyte on tuo vuoden 2019 maailmanmestaruus.
Silloin Kanadan, Ruotsin ja Venäjän joukkueet pursuilivat NHL-tähtiä, mutta niin vain kaikkien aikojen huonoimmaksi härmäläisjoukkueeksi ennen turnausta tituleerattu Suomi kaatoi jatkopeleissä nuo kolme joukkuetta ja voitti kultaa.
Salama iski kovaa. Suomi sai uuden kansallissankarin. Mörkö löi sisään.
Nyt tarvittaisiin ainakin kaksi mörköä, jotta ihme voisi toistua. Ja maalilla Harri Säterin tai Emil Larmin pitäisi torjua kiekkoja ennennäkemättömällä tavalla, samoin kuin Kevin Lankinen viisi vuotta sitten.
Vastustajat vilisevät NHL-pelaajia
Kanada tuo Prahaan laadukkaan, 99-prosenttisesti NHL-pelaajista koostuvan joukkueen, jossa suurin huomio kiinnittyy nuoreen supertähteen Connor Bedardiin.
Myös Ruotsin tämän kevään ryhmä on koottu lähes yksinomaan NHL-pelaajista. MM-kisoihin se on vastustajien näkökulmasta katsottuna pelottavan kova nippu. Mukana ovat muun muassa Victor Hedman, Rasmus Dahlin, Jonas Brodin, Adrian Kempe, Erik Karlsson ja Lucas Raymond.
Venäjä on suljettu kisoista pois, mutta USA:n joukkue on näissä karkeloissa kovempi kuin aikoihin. Jenkkien GM Bill Guerin ilmoitti jo muutama viikko sitten, että tänä keväänä hänen soittoonsa kannattaa vastata, jos mielii mukaan ensi vuonna pelattavaan neljän maan huipputurnaukseen ja sitä kautta vuoden 2026 olympialaisiin.
Kisaisännät voivat kiittää NHL:ää siitä, että tämä turnaus kiinnostaa huippupelaajia poikkeuksellisen paljon. Kun NHL-pelaajien mukaantulo kahden vuoden päästä pelattavaan olympiaturnaukseen varmistui, muuttui jokavuotinen lätkän ”Skoda Cup” monta astetta laadukkaammaksi.
Ruotsin, Kanadan ja USA:n lisäksi myös Tšekillä on kotikisoissa uskottava nippu kasassa.
Se kuuluisa saavutustarve
Leijonien hengästyttävä menestysputki katkesi viime vuonna Tampereella pelatuissa MM-kisoissa. Mansessa meno näytti ajoittain siltä, että Leijonien eväät oli kaluttu viimeistä luuta myöten.
Kaukaloon pitäisi nyt loihtia jotain uutta, jotain sellaista, mitä vastustajat eivät osaa odottaa. Jalosen kultainen pelillinen resepti kun on jo kaikkien tiedossa.
Lienee päivänselvää, että Jalonen luottaa yhä omaan, mestaruuksia tuoneeseen pelitapaansa. Suomen yllätysmahdollisuudet nojaavat nyt siihen, että joukkue on uusiutunut merkittävästi viime vuosista.
Mukana ei ole enää sakarimannisia, teemuhartikaisia ja harripesosia. Eikä Mörköä. Se on Leijonille positiivinen asia.
Ei, en tarkoita, etteivätkö he olisi edelleen kovia kansainvälisen tason kiekkoilijoita. He vain ehtivät voittaa Leijonissa kaiken mahdollisen. Vähemmästäkin tulee maha täyteen.
Prahan areenaan luistelee joukkue, josta löytyy sitä kuuluisaa saavutustarvetta. Ja se, jos mikä, on Jaloselle kutkuttava lähtökohta.
Patrik Puistola, vasta 17-vuotias Konsta Helenius, Oliver Kapanen, Arttu Hyry, Juha Jääskä… Nostan hattuani Jalosen rohkeille valinnoille.
Jalonen seisoo niin korkealla kansakunnan kaapin päällä, että sinne on pitänyt rakentaa monta kertaa uusia korokkeita. Olympiakulta ja maailmanmestaruudet ovat saaneet kiekkohullun kansan ajattelemaan, että finaalipaikka on minimivaatimus.
Tällä kertaa se on lähes mahdoton tehtävä. Mutta kuten todettua, viimeistä kevättään Leijonia valmentavalle Jaloselle täydellinen asetelma.
Jos maajoukkueen päävalmentaja olisi kuka muu tahansa, voisi kovaan ääneen julistaa, että Suomi ei etene tällä kertaa mitalipeleihin.
Mutta Jalonen on kertaalleen onnistunut tekemään tällaisella altavastaajaporukalla mahdottomasta mahdollisen, joten salama saattaa sittenkin iskeä kahdesti samaan paikkaan.