People's Champion eli kansan mestari on snookerissa termi, joka liitettiin alun perin pohjoisirlantilaiseen Alex Higginsiin 1970- ja 1980-luvuilla. Sittemmin englantilaistaiturit Jimmy White ja Ronnie O'Sullivan perivät tittelin.
Kansan mestareina on pidetty pelaajia, jotka saavat katsojat lajientusiasteista vasta-alkajiin haltioitumaan viihdyttävällä pelityylillään. Kyseisen kolmikon vetovoimassa valtava tekijä on poikkeuksellinen pelinäkemys yhdistettynä räiskyvään persoonaan – niin pelipöydällä kuin sen ulkopuolella.
Liitä edellä mainitut kyvyt tai taipumukset muihin ammattilaiskiertueen pelaajiin. Ketkä tulevat ensimmäisinä mieleen? Uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden maanantaina voittanut Kyren Wilson ei tule mieleen ensimmäisten joukossa – ei edes kärkikymmenikössä.
Lahjakkuus on yksi epämääräisimmistä urheiluun liitettävistä termeistä. Siitä voi puhua järkevästi vain liittämällä asian, johon pelaajalla on lahjoja.
Wilsonin lahjakkuus liittyy työntekoon. Päättäväinen, periksiantamaton, lannistumaton, sinnikäs, sisukas. Siinä synonyymejä, jotka jokainen snookeria seuraava voi käsi sydämellä liittää Wilsoniin.
Jääkö tähdenlennoksi?
Kun Wilson syntyi 23. joulukuuta 1991, englantilainen John Parrott oli snookerin hallitseva maailmanmestari. Henkilö ei ollut se, jonka suurin osa lajin yleisöstä halusi mestariksi.
Vuoden 1991 toukokuussa Parrott liittyi lajilegendojen Steve Davisin ja Stephen Hendryn joukkoon, joka esti kansan suurinta suosikkia Whitea saavuttamasta lajin arvostetuinta kruunua, maailmanmestaruutta. White pelasi kuudessa MM-finaalissa ja hävisi ne kaikki. Parrottille taas maailmanmestaruus jäi uran ainoaksi.
Jääkö maanantainen MM-titteli ainoaksi myös Wilsonilla? Oliko juhlallisuuksissa vahvaa kerran elämässä -tuntua? Tätä moni finaalin katsonut pohti varmasti tv-vastaanottimien ääressä seuratessaan Wilsonin perheen juhlallisuuksia.
Wilsonin menestymistä puoltaa, että hän on todistanut pystyvänsä parhaaseensa suurimmissa turnauksissa. Toisaalta palkintopöydät vuosien saatossa moneen kertaan putsannut dinosaurusosasto on kantona kaskessa Wilsonin pyttyjahdeissa todennäköisesti vielä vuosia – Judd Trumpista puhumattakaan.
Wilson ei osoittanut MM-finaalin viimeisessä jaksossa suuren mestarin elkeitä, vaan hän jäi kauas parhaastaan. Tästä huolimatta Wilson oli pitkän turnauksen selvästi henkisesti kestävin pelaaja, joka teki myös suuria lyöntisarjoja enemmän kuin kiitettävästi.
Vaikka Wilson ei tehnyt finaalin päätösjaksossa ainuttakaan 50 pisteen ylittävää lyöntisarjaa, hän teki niitä 12 kappaletta kolmessa ensimmäisessä jaksossa (25 erää). Näistä neljä oli sadan pisteen ylittäviä breikkiä.
Vertailun vuoksi: O'Sullivan teki ensimmäisessä MM-finaalissaan 32 erän aikana 13 yli viidenkympin breikkiä, joista kaksi oli satasia.
Työmiehen mestaruus
Kun puhutaan maaliviivan yli pääsemisen vaikeudesta, Wilson on joutunut käymään läpi kovan tien. Hänen kehityspolkunsa on aivan erilainen kuin O'Sullivanilla ja muilla ennen 2010-lukua ammattilaisuransa aloittaneilla pelaajilla.
Vuonna 2010 kirkkaissa valoissa debytoinut Wilson putosi ammattilaiskiertueelta heti ensimmäisen kautensa jälkeen ja joutui tekemään baarimikon töitä kaksi vuotta. Vasta sen jälkeen hän onnistui kamppailemaan tiensä takaisin 128 valiopelaajan joukkoon.
Wilsonin uran alkuvaiheen ongelmat juontuivat isolta osin snookerkiertueen muutoksiin, joissa lajin kattojärjestö on luonut nuorten lupausten kehityspolulle valtavia esteitä. Yle Urheilu on käynyt aihetta läpi useissa artikkeleissa (lue lisää esimerkiksi tästä linkistä).
Kun huomioidaan 32-vuotiaan Wilsonin läpikäymä tie ja ominaisuudet, maanantaista MM-pytyn nostoa voi pitää ansaittuna palkintona raa'asta työnteosta.
Wilsonista ei tule koskaan suurinta kansansuosiota nauttivaa pelaajaa, mutta hänen mukaansa voisi nimetä snookerissa uuden arvonimen: Working Men's Champion eli Työmiesten mestari.