Saarijärven Kalmarin kylällä perinnehirsirakentaja Martti Heikkilä kunnostaa suomalaista rakennushistoriaa. Työn alla on jo lähes 150 vuotta komealla mäellä ja arvokkaassa pihapiirissä seisonut pohjalaistalo.
Talo on paikallisen rakennushistorian näkökulmasta arvokas: se on puolitoistavooninkisen eli puolitoistakerroksisen pohjalaistalon itäisimpiä säilyneitä esimerkkejä Keski-Suomessa.
Tämän tyyppisten rakennusten säilyminen on kiinni siitä, että löytyy ihmisiä jotka niitä haluavat säilyttää ja kunnostaa. Kun urakan aloittaa, edessä on vuosien työ. Martti Heikkilälle kyse on unelman toteutumisesta.
– Olen pitkään haaveillut tällaisesta ja pari vuotta sitten löydettiin. Kauppaa tehtiin aika pitkään, mutta saatiin sitten tehtyä ja tällä tiellä ollaan, kertoo itse taloaan peruskorjaava Heikkilä.
Kun peruskorjattavana on pitkään kylmänä ollut 160 neliön hirsitalo, on selvää että peruskorjaus on paitsi aikaa vievä, myös tehtävä taidolla. Töitä oli tehtävänä runsaasti jo ennen peruskorjauksen aloittamista.
– Oli selvitettävä alapohjan, hirsikehikon, tulisijojen ja vesikaton kunto. Tietysti myös ne lupa-asiat, että onko tällaista rakennusta mahdollista asuintaloksi korjata.
Lupa-asioiden pelätään mutkistuvan valmistelussa olevan rakennuslain myötä. Perinnerakentajalla on poliittisille päättäjille selkeä toive.
– Näitä rakennuksia pitää kohdella yksilöinä ja ottaa niiden erityispiirteet huomioon, eikä vain samasta muotista niitä yrittää läpi työntää. Itsellä on kuitenkin virkamieskoneistoon vahva luottamus, että näin myös jatkossa tehdään, Martti Heikkilä toteaa.
Rakennuslaki uudistuu, arkkitehdit arvostelevat
Rakennuslain valmistelu on parhaillaan meneillään. Uudistus tähtää lupakäytäntöjen sujuvoittamiseen, digitaalisuuteen, kiertotalouden edistämiseen ja rakentamisen ilmastovaikutusten vähentämiseen.
Eduskunnan on määrä käsitellä tätä lakiesitystä lokakuun puolessa välissä.
Esitystä on arvostellut erityisesti arkkitehtien liitto SAFA. Jo keväällä liitto julkaisi kannanoton, jonka mukaan lakia ollaan nyt kiireellä pilaamassa. Arvosteluun ovat yhtyneet muun muassa rakennusteollisuus, kiinteistönomistajat ja -rakennuttajat sekä kunnat ja kuntaliitto.
Kun lakiesitys annettiin syyskuussa eduskunnalle, Suomen arkkitehtien liiton eli SAFAn puheenjohtaja Henna Helander kertoi tyrmistyksestään avoimesti toteamalla sen tuovan lähes kyyneleet silmiin.
– Ihan konkreettisesti taisin siinä muutaman kyynelen tirauttaa. Laki koskee yli miljoonaa asuinrakennusta ja kaikkia niitä tulevia asuinrakennuksia ja muita rakennuksia. Tämä lakiesitys on keskeneräinen.
Lakiesitykselle asetetut tavoitteet eivät Helanderin mukaan tällä esityksellä toteudu.
– Siellä on hyvä tahto takana, mutta suurimmat puutteet liittyvät korjaamiseen ja purkamiseen. Sellaiseen yleiseen periaatteeseen, että tämä laki on opaskirja rakennusvalvontaan ja -ohjaamiseen, ei niinkään suunnittelua ohjaava laki. Mitä se on aiemmin ollut.
Arkkitehtiliiton puheenjohtajan mukaan esityksen suurin ongelma on se, että siinä mennään suoraan rakentamisen lopputuloksiin ja valvontaan, eikä keskitytä kysymyksiin siitä, miten nämä päämäärät parhaiten tavoitetaan.
Arkkitehtiliitto on huolissaan esimerkiksi siitä, että laki mahdollistaa liian helposti purkamisen ja vaikeuttaa perinteisillä tekniikoilla rakennettujen rakennusten kunnostamista.
Vaarana on liiton mukaan suomalaisen rakennusperinteen ja historian kannalta arvokkaiden rakennusten tuhoutuminen.
Lainvalmistelija ei niele kritiikkiä
Arkkitehtiliiton ja perinnerakentajien huoleen vastaa ympäristöministeriössä lain valmistelua vetänyt rakennukset ja rakentaminen -osaston päällikkö, hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi. Hän vastasi tuoreeltaan blogikirjoituksessaan arkkitehtien liiton arvosteluun.
– Lakiesitys on nyt kansanedustajien käsissä, mutta koko esitys lähtee siitä, että rakennusperinne ja -kulttuuri otetaan jopa aikaisempaa paremmin huomioon, eli vanhoja rakennuksia voidaan edelleen kunnostaa vanhaa rakennustapaa noudattaen.
Martinkaupin mukaan lakiesitystä kohtaan esitetty kritiikki on ennenaikaista ja perustuu väärinkäsityksiin. Esimerkiksi vielä puuttuvat kriteerit hiilijalanjäljen arviointiin ovat tulossa pikapuoliin asetuksella.
Myös siirtymäaikaa vuodesta 2024 uuteen digitaaliseen järjestelmään annetaan.
– Tulossa on siirtymäsäännöt, joiden mukaan kunnat voivat kolmen vuoden sisällä julkaista lupansa sinne rakennetun ympäristön digitaaliseen tietojärjestelmään.
Martinkauppi rauhoittelee keskustelua ja ihmettelee sitä, miten yhteisesti jaetut tavoitteet ja niiden tavoittelu aiheuttavat näin laajasti väärinkäsityksiä. Hän muistuttaa myös siitä, että lakialoitteesta ollaan vasta nyt aloittamassa eduskuntakeskustelu, jossa eri näkemyksiä voi ja tulee edelleen esittää.
Rakennuslain muutoksia on pelätty myös Rakennusteollisuuden keskusjärjestössä. Sekin arvioi, että lakiesitys on menossa läpi raakileena. Liiton julkaiseman kannanoton mukaan hyvät tavoitteet eivät toteudu, jos siihen johtavat keinot ja mittarit eivät ole riittävän selkeästi määritelty.
Saarijärvellä hirsirunkoja työstävä yrittäjä Johannes Heikkilä on omaa taloaan kunnostavan Martti Heikkilän veli. Hän uskoo, että rakennuslain uudistuksesta huolimatta sekä uusien talojen hirsirakentamisen että vanhojen hirsitalojen korjausrakentaminen on jatkossakin mahdollista.
– Toiveissa kuitenkin on, ettei tästä tehtäisi liian vaikeata. Isot linjat ja suuret piirteet siinä lakipaketissa vaikuttavat oikein kannatettavilta, mutta pelolla ajattelen niitä pienempiä pykäliä ja piirteitä, jotka voi tehdä yrittäjän elämästä hyvin vaikeata. Tämä on käsityötä ja aika pienellä väellä työtä tehdään, niin se pelottaa, että joudutaan täyttämään kaiken maailman lippuja ja lappuja enemmän.
Johannes Heikkilän mukaan on todella ristiriitaista, jos vanhojen talojen kunnostajista aletaan etsiä rikollisia.
– Ei saa mennä siihen, että jos vanhoja hirsirakennuksia kunnostetaan pieteetillä ja taidolla, niin rikotaankin lakia. Toivottavasti ne lain kiemurat suoritaan sillä tavalla, ettei tässä ihan rikolliseksi joudu.
Suomen maaseudulla on paljon rakennuksia, jotka sijaintinsa takia ovat kiinteistömarkkinoiden näkökulmasta arvottomia.
Jos rahaa peruskorjaukseen ei saada esimerkiksi pankeilta huonon vakuusarvon takia, korjausrakentaminen on mahdotonta. Silloin käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää purkaminen.
Arkkitehtiliitossa uuden lain pelätään vain nopeuttavan kehitystä.
– Purkaminen on tehty todella helpoksi, korjaamiseen taas on asetettu erilaisia vaateita ja vaikeutettu tällaista hienovaraista korjaamista. Se johtaa siihen, että puretaan koska se on helppoa, toteaa Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtaja Henna Helander.
Ympäristöministeriön lainsäätäjillä on asiasta täysin eri näkemys.
– On kysymys väärinymmärryksestä. Meillä koko hallituksen esitys lähtee siitä, että kulttuuriympäristöjä täytyy ottaa entistä paremmin huomioon, toteaa Ympäristöministeriön rakennukset ja rakentaminen yksikön päällikkö Kirsi Martinkauppi.
Ensimmäisenä rakennuslain muutoksista pääsee sanansa sanomaan Eduskunnan ympäristövaliokunta.
Halutessasi voit keskustella aiheesta, keskustelu on auki 6.10. kello 23 saakka.