Arkeologi, kulttuurihistorioitsija Liisa Seppänen tunnustaa jopa hiukan innostuneensa pandemiasta. Hän piti korona-ajan kokemista niin ainutlaatuisena.
Seppänen perusti yliopistoille opetusverkkokurssin, jossa käytiin läpi koko ihmiskunnan historian pitkä kulkutautien kaari. Hän huomasi, että suuria epidemioita on ennenkin ollut, ja niistä on selviydytty.
– Tunsin vähän jopa syyllisyyttä innostuksestani, mutta uskoin, että voisimme oppia historiasta. Kuvittelin, että historioitsijat olisivat olleet koronan asiantuntijoina. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Tutkija Liisa Seppäsen mielestä historian isoin opetus on, miten epidemiat ja taudit on aikanaan saatu aisoihin. Ihminen ei ole muuttunut, joten mitä enemmän päättäjät tuntisivat historiaa, sitä nopeammin he osaisivat tehdä fiksumpia ratkaisuja.
Ihmisten suhtautumisessa keskiajan tauteihin ja koronapandemiaan löytyy useita yhteisiä piirteitä.
Eristäminen
Kulku- ja tartuntataudeille on tunnusomaista sosiaalinen leimaaminen.
Syrjintä, välttely ja taudin pelkääminen olivat huipussaan ruton aikana. Kuolleiden hautaamisesta oli terveysviranomaisten ohjeet jo 1330-luvulla. Saunoja ja ihmissuhteita piti välttää. Kaupunkeja ja rajoja suljettiin.
Lepraa sairastavat eristettiin omiin laitoksiin. Sairaus oli stigma ihmisille ja leimasi koko persoonallisuutta. Sairaiden oli soitettava kadulla helistintä varoitukseksi muille kulkijoille.
Myöhemmin lepraparantoloista tuli yhteiskunnalle uhkana koettujen naisten säilytyspaikkoja. Tällainen oli esimerkiksi Turun seudun Seili.
Koronan aikana talouksiin jaettiin kirje, jossa kehotettiin yli 70-vuotiaita välttämään liikkumista kodin ulkopuolella. Moni vanhus suljettiin kahdeksi vuodeksi hoitokoteihin, jonne ei päässyt vierailemaan.
Koululaiset ja opiskelijat opiskelivat etänä. Nuoret eivät saaneet tavata toisiaan.
Pako
Kun rutto jylläsi vuonna 1348 Firenzessä, kirjailija G. Boccaccio kuvailee Decamerone-teoksessaan, kuinka sankat joukot pakenivat kaupungista maalle. Epäilyt monista tartuntasyistä lisäsivät paniikkia.
Ruton syytä ei tunnettu. Ei tiedetty, että kirpun levittämänä bakteeritauti kulki eläimestä ihmiseen ja takaisin.
Rutto levisi nopeasti, sillä kaupungista pakeneva kantaja oli usein vielä oireeton.
Tuttu ilmiö koronan aikaan. Osa vetäytyi maalle, turvaan kesämökeille tai Lappiin etätöihin. Pois ympyröistä, missä ajateltiin olevan taudinlevittäjiä.
Syylliset
Syyllisten karkotus ja eliminointi oli keskiajalla voimissaan. Varsinkin kuppaan sairastuneet tuomittiin irstailijoiksi.
Erityisesti naiset.
– Jos kirkonmies sairastui kuppaan, katsottiin ettei tauti voi olla hänen vikansa, koska hän on Jumalan edustaja maan päällä. Mutta jos nainen tai vähempiarvoinen sairastui, heidät tuomittiin, kertoo Liisa Seppänen.
Ajateltiin, että prostituoidut välittivät tauteja, vaikka eivät itse olleetkaan saaneet tartuntaa.
Varhainen suhtautuminen kuppaan on vaikuttanut Seppäsen mielestä siihen, miten aids-potilaisiin suhtauduttiin myöhemmin.
Juutalaiset syyllistettiin ruton takia ja heitä vainottiin. Uskottiin, että juutalaiset olivat myrkyttäneet kaivot.
Yhden teorian mukaan Kolumbus toi syfiliksen eli kupan Eurooppaan 1493. Vuonna 1520 kuppa oli italialaisten suussa Ranskan-tauti. Venäläisille se oli Puolan-tauti, ranskalaisille Italian-tauti ja Turkissa kristittyjen tauti.
Syyllisten etsiminen vähenee, jos taudin alkulähde löytyy.
Koronapandemian aikana tiet veivät Kiinaan, mutta viruksen todellinen alkuperä ei koskaan selvinnyt. Yleisölle jäi epämääräinen kuva wuhanilaisesta ruokatorista tai viruksesta, joka oli karannut laboratoriosta.
Syntyi vastakkainasettelua rokotettujen ja rokottamattomien välillä.
Liisa Seppänen luettelee pandemian ajalta samanlaisia ajatusmalleja:
– Jos Kiinasta ei olisi tullut turisteja Suomeen eikä Itävallasta lomalaisia, silloin tauti ei olisi tullut niin nopeasti tänne.
Seuraukset
Ruttoon kuoli arviolta 75–200 miljoonaa ihmistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan koronaan oli kuollut maaliskuuhun 2024 mennessä yli seitsemän miljoonaa ihmistä.
Todellinen luku voi olla suurempi.
Rutto muutti suhtautumisen elämään ja kuolemaan. Ihmiset alkoivat elää kuin viimeistä päivää. Se muutti moraali- ja tapakulttuuria, tuli työvoimapula, taloudellinen taantuma sekä poliittisia levottomuuksia.
Pidemmällä aikavälillä rutto muutti koko eurooppalaisen yhteiskuntarakenteen: feodaalinen talousjärjestelmä murtui ja muuttui kapitalistiseksi.
Liisa Seppänen seuraa yhä kiinnostuneena koronan vaikutuksia.
– Esimerkiksi nuorten pahoinvointi ja vanhusten yksinäisyys. Miten se näkyy? Miten kulttuuri toipuu? Mietin näitä koko ajan.
Seppäsen mielestä historiasta voisi oppia ainakin sen, että ketään ei pitäisi leimata sairauden takia. Siitä syntyy henkisiä ja sosiaalisia kärsimyksiä.
– Tiedämme, että sodat tuovat tullessaan lisää epidemioita. Meillä on keinot ehkäistä niitä. Esimerkiksi se, että teemme enemmän rauhantyötä ja pidämme huolta hygieniasta, eli elintarvikkeiden ja eläinten kohtelusta.