Suomalaiset nuoret viettävät suurimman osan päivästään paikoillaan, jopa 9–10 tuntia päivässä. Lisäksi suurin osa nuorista harrastaa rasittavaa liikuntaa päivittäin vain muutamia minuutteja, mikä on liian vähän.
Näin kertoo Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan dosentti Eero Haapala. Hän on ollut mukana hiljattain julkaistussa tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten paikallaanolo ja liikunta vaikuttavat lapsiin ja nuoriin.
Tutkimuksessa paikallaanololla tarkoitetaan vähän energiaa kuluttavaa olemista, kuten istumista ja makaamista. Tutkimuksessa on tarkasteltu vain valveillaoloa.
Tulosten perusteella runsas paikallaanolo ja vähäinen reipas liikunta kuormittavat nuoren sydäntä, mikä voi tutkijan mukaan johtaa esimerkiksi sydämen hapenpuutteeseen tai vajaatoimintaan myöhemmin elämässä.
Sen sijaan rasittava liikunta edistää sydämen terveyttä.
Haapalan mukaan aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu etenkin aikuisten paikallaanoloa. Viimeisen viiden vuoden aikana lasten tutkiminen on lisääntynyt huomattavasti, koska heidän elinolosuhteensa ovat muuttuneet.
Aikuisten ja lasten saamat tulokset ovat olleet samankaltaisia. Varsinkin tunteja kestävä paikallaanolo vaikuttaa Haapalan mukaan kielteisesti lähes kaikkiin elimiin.
”Ensimmäinen askel on tärkein”
Vaikka tilanne on huolestuttava, peli ei Haapalan mukaan ole menetetty. Lasten vähäisen liikkumisen sijaan hän on huolissaan aikuisten esimerkistä, sillä he liikkuvat vielä lapsiakin vähemmän.
Haapalan mukaan aikuisten pitäisi olla mukana rakentamassa aktiivista yhteiskuntaa, jotta lapset kasvavat aktiiviseen elämäntapaan.
– Jos itse istuu sohvalla kännykän parissa, en näe, että lapset ovat niin itsenäisiä, että he tekisivät jotain muuta.
Liikkumisen ei ole pakko olla sen kummallisempaa kuin lumiukkojen rakentamista tai leikkipuistossa touhuamista. Myös rasittavaa liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta senkään ei tarvitse olla jatkuvaa tai pitkäkestoista. Se voi olla esimerkiksi portaiden juoksemista ylös.
– Yleensä ensimmäinen askel on tärkein, sanoo Haapala.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa seurattiin 153 nuoren paikallaanoloa ja liikuntaa kahdeksan vuoden ajan. Tutkimus aloitettiin 2000-luvun puolivälissä, jolloin tutkittavat olivat 6–8-vuotiaita. Tutkimus jatkuu yhä, ja tässä vaiheessa tutkittavat ovat nuoria aikuisia.