Hallituksen säästöryhmä vaati STM:ltä peräti 750 miljoonan euron leikkauksia, ministeriö ehdotti työterveyteen kajoamista

Hallituksen vaatimus hyvinvointialueiden 750 miljoonan euron pysyvistä säästöistä tuli STM:lle yllätyksenä, Ylelle kerrotaan.

Riikka Purra ja Petteri Orpo hallituksen kehysriihessä.
Sosiaali- ja terveysministeriöltä pyydettiin maaliskuussa hallituksen kehysriihtä varten 750 miljoonan säästölistaa hyvinvointialueille. Hallitus kokoontui riiheen huhtikuun puolivälissä. Kuva: Fanni Uusitalo / valtioneuvoston kanslia
Tulikukka de Fresnes

Sosiaali- ja terveysministeriö STM ehdotti maaliskuussa kehysriihen säästöjä pohtivalle Matias Marttisen (kok.) vetämälle työryhmälle useita mittavia hyvinvointialueiden säästökeinoja, jotka eivät kuitenkaan menneet huhtikuun puolivälin kehysriihessä läpi.

Rohkeiksikin kuvaillut keinot olivat ministeriön vastaus Marttisen ryhmän maaliskuussa esittämiin, 750 miljoonan euron säästövaatimuksiin. Hyvinvointialueisiin kohdistuvien säästövaatimusten suuruus tuli Ylen tietojen mukaan osalle ministeriössä yllätyksenä.

Ylen näkemän sähköpostin mukaan Marttisen työryhmä pyysi maaliskuun alussa valtiovarainministeriön budjettipäällikön Mika Niemelän välityksellä STM:ltä listaa keinoista, joilla hyvinvointialueilta säästettäisiin 750 miljoonaa euroa pysyvästi ensi vuodesta alkaen.

Torstaina muistiot ministeriöiden säästöehdotuksista julkistettiin.

Niistä selviää, että 750 miljoonan säästöjen saamiseksi STM oli valmis kajoamaan myös suomalaisiin ”pyhiin lehmiin”, kuten työterveyteen sekä sote-uudistuksessa lukkoon lyötyyn hyvinvointialueiden määrään.

Työterveydestä säästöjä

STM ehdotti laskelmissaan, että vuonna 2026 ensin 150 miljoonan ja vuonna 2027 jopa 300 miljoonan euron säästöjä haetaan puuttumalla työterveyden verovapauteen sekä parantamalla lääkärin ja omahoitajan sekä potilaan hoitosuhteen jatkuvuutta julkisessa perusterveydenhuollossa.

Säästöt kertyisivät etenkin erikoissairaanhoitoon varhaisemmista diagnooseista, hoidon koordinaation paranemisesta ja sairastuvuuden vähenemisestä.

Jotta lääkäreitä ja hoitajia olisi julkisella puolella riittävästi, mallin edellytyksenä olisi työterveysjärjestelmän merkittävä pöllyyttäminen.

STM:n muistossa ratkaisuksi ehdotetaan omalääkäri- tai ammatinharjoittajamallia. Mallia pilotoidaan parhaillaan muun muassa Länsi-Uudellamaalla.

Siinä yksityisten lääkäriasemien ja terveydenhuollon ammatinharjoittajalääkärit työskentelisivät myös hyvinvointialueilla. Kannustimena toimisi työnantajien verovähennysoikeuden rajaaminen tai poistaminen kokonaan.

Tynkkynen: Rohkea avaus tabuaiheeseen

Työnantajien tarjoaman työterveyshuollon verovapauteen puuttuminen olisi suuri muutos nykytilanteeseen.

THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen pitää STM:n avausta rohkeana ja oikeansuuntaisena.

– Yllättävä ja rohkea linjaus, sillä työterveyteen puuttuminen on ollut Suomessa jonkinlainen tabu, Tynkkynen pohtii.

Tynkkynen pitää hyvänä sitä, että ministeriö pohtii, miten koko väestö voisi hyötyä nykyistä enemmän yksityisellä puolella työskentelevien lääkärien osaamisesta ja palveluista. Nyt niistä nauttii osa työssä käyvistä ja ne, joilla on rahaa maksaa yksityisestä terveydenhuollosta tai vakuutuksista.

– Työterveysjärjestelmä ja yksityisen terveydenhuollon korkeat omavastuuosuudet vinouttavat sitä, kenellä on mahdollisuus käyttää palveluja.

Lisäksi yksityinen puoli kilpailee nyt hyvinvointialueiden kanssa samoista tekijöistä. Hyvinvointialueet ovat maksaneet vuokralääkäreistä hurjia kustannuksia.

– Siksikin ajatus on sinänsä kannatettava, koska hyvinvointialueilla ongelmana on nimenomaan ollut lääkäripalveluiden saatavuus, Tynkkynen sanoo.

Säästöjen suuruus riippuu monesta

Sen sijaan STM:n laskemien säästöjen täsmällisyyttä on Tynkkysen mukaan vaikea arvioida.

– Kustannussäästöt riippuvat täysin toimeenpanosta.

Pitkällä aikavälillä säästöjä todennäköisesti syntyy. Toisaalta lyhyellä aikavälillä erikoissairaanhoito voi lisääntyä jos jonoja on paljon, ja jonottajat saavat lähetteen yhtäkkiä sujuvammin.

– Kun lääkäri tuntee hoitamansa väestön paremmin, asiointi saattaa sujuvoitua ja käyntien tarve vähentyä. Toisaalta yleislääkärillä pitää olla kannuste hoitaa potilasta omalla vastaanotolla, eikä vain lähettää eteenpäin tutkimuksiin, Tynkkynen painottaa.

STM:n osastopäällikkö Anna Cantell-Forsbomin mukaan kyse on keskeneräisestä säästö- ja kehittämiskohteesta. Se edellyttää lakimuutoksia, joten tuloksia voidaan odottaa vasta pidemmällä aikavälillä.

Nyt ei ole oikea aika, vai onko sittenkin?

Tynkkysen mukaan STM:n ehdottamalla mallilla voisi olla mahdollisuus lisätä luottamusta ja vahvistaa julkista terveydenhuoltoa.

– Siinä missä hoitotakuun pidennys oli uusi isku epäluottamuksen suuntaan, tämä ehdotus olisi täysin vastakkainen ajatus, Tynkkynen viittaa kehysriihen tuoreeseen päätökseen ja toisaalta STM:n ehdotukseen.

Hänen mukaansa nyt ei ole kuitenkaan ole oikea aika – poliittisesti tai käytännössä – avata keskustelua työterveyshuollon verovapaudesta, koska julkisen perusterveydenhuollon kyky palvella nykyisiäkin asiakkaita on toisinaan heikko. Sen tarpeesta kertoo jo se, että niin moni työnantaja luottaa työterveyshuollossa yksityiseen.

– Ennen sitä pitäisi osoittaa, että julkinen järjestelmä toimii. Eli ensin pitäisi investoida julkiseen järjestelmään niin, että laaja keskiluokka luottaa siihen. Sen jälkeen maaperä olisi hedelmällisempi tälle keskustelulle.

Toisaalta kyse on muna vai kana -ongelmasta, Tynkkynen sanoo.

– On mahdollista että julkista järjestelmää voi olla vaikea vahvistaa ilman, että työterveyshuollon sairaanhoitojärjestelmään puututaan

– Ehkä nyt onkin juuri oikea aika.

Suosittelemme