Pääsiäinen on uskonnollinen juhla, mutta yhä harvempi suomalainen sen sellaiseksi kokee. Monen mielestä pääsiäisen tärkein sisältö löytyykin supermarketin karkkihyllyltä.
Myös usko kirkon oppeihin on jo pitkään ollut laskussa.
Kun vuonna 1999 liki puolet suomalaista kertoi uskovansa ”kristinuskon opettamaan Jumalaan”, vuonna 2019 kirkon oppiin uskoi enää joka neljäs suomalainen.
Kirkon jäsenmäärä on laskenut tasaisesti jo vuosikymmeniä. Kun vuonna 1990 suomalaisista 88 prosenttia kuului kirkkoon, vuoden 2022 lopussa enää 65 prosenttia maksoi kirkollisveroa.
Ruotsissa kirkkoon kuuluvien osuus tippuu alle puoleen ehkä jo tänä vuonna. Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Titus Hjelm arvelee, että sama tapahtuu pian Suomessakin.
– Kirkosta eroamisprosessi on kiihtynyt erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos vauhti pysyy samana, me ollaan viidenkymmenen prosentin paikkeilla ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluessa, Hjelmin laskeskelee.
Joidenkin arvioiden mukaan tämä voi tapahtua jopa jo kymmenen vuoden kuluttua.
Myös kirkosta eronneet uskovat
Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2019 tekemän tutkimuksen mukaan 39 prosenttia suomalaisista ajattelee, että on olemassa ”näkymättömiä maailmoja tai olentoja, jotka vaikuttavat meidän maailmassamme”.
Usko johonkin näkymättömään voimaan säilyy, vaikka kirkon jäsenyys jääkin taakse, Titus Hjelm muistuttaa.
– Vain hyvin pieni osa kirkosta eroavista on ateisteja. Maallistumisessa on kysymys uskonnollisen välinpitämättömyyden kasvusta.
Tarot-kortit ja jooga syrjäyttävät kristinuskon
Uskonnosta saatuja kokemuksia saatetaan myös hakea aivan muualta kuin kirkosta.
– Voi ajatella, että horoskoopit, tarot-kortit tai tai jopa jooga voivat tuoda henkistä sisältöä elämään.
Joogaan viittasi myös kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori ja uskontotieteilijä Jussi Sohlberg Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa. Hän pohti, mikä on yhteistä suosituille uskonnollisille ja henkisille virtauksille.
– Yhdistävänä piirteenä voidaan pitää myös kokemuksellisia menetelmiä, joissa henkisyys liittyy konkreettiseen tekemiseen ja ruumiillisuuteen. Tärkeää on se, minkä koetaan toimivan omassa elämäntilanteessa, Sohlberg sanoo.
Uskonnolliset kiistat ovat lisääntyneet
Vaikka yhteiskunta onkin maallistunut, se ei ole vähentänyt uskon asioihin liittyviä kiistoja meillä ja muualla, pikemminkin päinvastoin.
– Jotkin uskonnolliset ryhmät kokevat perinteisten arvojen olevan uhattuina, kun yhteiskunta muuttuu suvaitsevaisemmaksi esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä, sukupuolen moninaisuutta ja ihmisten tasa-arvoa kohtaan, Titus Hjelm arvioi.
Kun arvojen puolustaminen liitetään kansalaisuuteen, kiista koskee kaikkia suomalaisia.
Titus Hjelm
Perinteiset kristilliset piirit antavat mielellään sen kuvan, että ne ovat puolustamassa suomalaisille tärkeitä kansallisia arvoja. Näin ne hakevat toiminnalleen laajempaa kaikupohjaa.
– Jos kristityt olisivat vaatimassa oikeuksia ikään kuin itselleen, se ei hirvittävästi kiihottaisi julkista keskustelua. Kun arvojen puolustaminen liitetään kansalaisuuteen, silloin kiista ei koske vain kristittyjä vaan kaikkia suomalaisia.
Uskonnollisista tavoista käydyt kiistat eivät ole vain suomalainen ilmiö. Samaa keskustelua käydään kaikkialla Euroopassa, mutta kansallisten arvojen puolustamisen sijaan ollaan huolissaan “kristillisen sivilisaation” puolesta.
– Kristillinen sivilisaatio on aika tyhjä käsite, jota ei välttämättä sen käyttäjätkään kykene määrittelemään. Sen tarkoitus on sanoa, että me olemme muita kuin muslimeja.
Mihin uskonto kuuluu?
Kristillinen vakaumus ei yleensä näy ihmisestä ulospäin.
Muslimien uskonnonharjoitus sen sijaan vaatii sellaisia asioita, joita ei liitetä perinteiseen kristilliseen uskonnon harjoittamiseen, kuten tietynlaista pukeutumista tai rukousten suorittamista näkyvästi keskellä päivää.
– Kun näistä keskustellaan, samalla testataan maallistuneen yhteiskunnan käsitystä siitä, että mihin uskonto siellä kuuluu.
Tarkennukset 29.3. 2024 klo 12.59
On oletettavaa, että puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon jo aiemmin kuin kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Siksi muutettu otsikko ”20 vuoden päästä vain puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon” muotoon ”20 vuoden päästä alle puolet suomalaisista kuuluu kirkkoon”.
Lisätty lause: ”Joidenkin arvioiden mukaan tämä voi tapahtua jopa jo kymmenen vuoden kuluttua.”
Katso Puoli seitsemän juttu uskonnon muuttuvasta asemasta Suomessa.