Eläinlääkärit joutuvat usein ottamaan vastaan pettyneen lemmikinomistajan vihaisia ja katkeria kommentteja, jos lemmikkiä ei pystytäkään auttamaan tai hoito tulee jostain syystä kalliiksi. Pahin palaute annetaan somessa, jossa kommentointi on tunnetusti hyvinkin kärjekästä.
Raaka somepalaute on noussut uudeksi merkittäväksi rasitteeksi työssä, joka on jo lähtökohtaisestikin vaativaa ja raskasta. Monissa tapauksissa se johtaa eläinlääkärin kyynistymiseen ja uupumiseen, mikä voi ajaa nuoren eläinlääkärin pois alalta – ja pahimmillaan jopa itsemurhaan.
Uupumista lisää myös se, että monet eläinlääkärit tekevät paljon työtä, yli 80 tuntia viikossa. Esimerkiksi Rovaniemen kaupungineläinlääkärin Linda Monosen tapauksessa työtä on pahimmillaan 135 tuntia viikossa, jos päivystykset lasketaan mukaan.
Mononen käy silti Lapissa mieluusti töissä pääkaupunkiseudulta käsin, vaikka ajomatkaa tulee noin 800 kilometriä suuntaansa. Monosen mukaan Lapissa asiakkaat tuntuvat arvostavan hänen työtään paljon etelää enemmän. Siksi reissutyö tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.
– Asiakkaiden suhtautumisella on tässä siinä mielessä tekemistä, että jos voisi keskittyä enemmän itse työntekoon ja sitä ehkä arvostettaisiin enemmän, niin siinä tapauksessa mielellään palaisin Etelä-Suomeenkin töihin, Mononen sanoo.
Mononen ei ole yksin. Moni Ylen haastattelemista eläinlääkäreistä kokee joidenkin asiakkaiden epäasiallisen käytöksen heikentävän työhyvinvointia – jopa niin paljon, että eläinlääkäri saattaa vaihtaa alaa heti uran alkumetreillä.
Yle on haastatellut tätä juttua varten useita eläinlääkäreitä ja tutustunut eläinlääkärien saamaan asiattomaan palautteeseen.
Koulutuksen saa näköjään nykysin muropaketista. Osaisin ite paremmin.
anonyymi somekommentti
Haukkua saa vapaasti – jos on koira
Parisen vuotta sitten perustettiin eläinlääkäreitä palveleva EPE-puhelin. Se on kriisipuhelin, jossa eläinlääkärit puhuvat toisille eläinlääkäreille mielenterveyttä kuormittavista asioista.
EPE toimii vapaaehtoisten työntekijöiden voimin, ja se saa tukea Suomen eläinlääkäriliitolta (SELL). Siellä on myös huomattu pahenevan someryöpytyksen ja muun asiattoman palautteen ja painostuksen vaikutus.
– Epäasiallinen somepalaute on lisääntynyt ja muuttunut aiempaa pahemmaksi viime vuosina, sanoo EPE-puhelinta pyörittävän yhdistyksen puheenjohtaja Anna Pasanen.
Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku puhuu jopa suoranaisesta maalittamisesta.
– Olen joutunut valitettavasti seuraamaan tilanteita, missä maalittaminen ja asian käsittely on mennyt kohtuuttomaan ja täysin asiattomaan laajuuteen. Ja tällaiset somessa ja mediassa käytävät keskustelut vaikuttavat myös niihin eläinlääkäreihin, jotka eivät itse ole asianosaisena.
Turku sanoo, että eläinlääkäriliitto on lisännyt toimia jäsentensä tukemiseksi. Asiasta on puhuttu aiempaa enemmän ja varsinkin nuorille eläinlääkäreille on kierretty kertomassa oman jaksamisen tärkeydestä.
– Me olemme myös ohjanneet jäseniä olemaan yhteydessä poliisiin, kun selkeästi mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja aika hyvin sieltä on poliisin avustuksella saatu sellaiset täysin asiattomat kirjoitukset siivottua. Tämä on se meidän reitti.
Eläinlääkärit ei tee mitään muuta kuin rahastavat.
anonyymi somekommentti
”Sosiaalisessa mediassa riehuminen ei auta asiaa ollenkaan”
Eläinlääkärikunnan suurin työnantaja Evidensia kertoo, että se seuraa aktiivisesti eläinlääkäriensä jaksamista. Se joutuu olemaan työntekijöidensä tukena somessa julkaistujen juttujen jälkipuinnin lisäksi usein myös perinteisen median juttujen vuoksi.
Yhteistä somelle ja muulle medialle on se, että potilasta hoitanutta eläinlääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus, eikä hänellä ole sen vuoksi mahdollisuutta puolustautua yksittäisen potilaan tapauksessa. Siksi juttujen näkökulmat saattavat olla varsin yksipuolisia, jopa herjaavia, sanoo Evidensian yhteiskuntasuhdejohtaja Anssi Tast.
– Pahimmillaan eri medioissa pyydetään lemmikinomistajia tuomaan aktiivisesti toimittajan tietoon omia negatiivisia kokemuksiaan eläinlääkäreistä. Lähtökohtaisesti tällaiset jutut ovat eläinlääkäriä maalittavia, sillä vaitiolovelvollisuuden vuoksi eläinlääkärin on mahdotonta antaa omaa näkemystään tapahtuneesta.
Somessa näkee paljon kommentteja, joissa syytetään eläinlääkäreitä hoitovirheestä.
Joissakin tapauksissa eläinlääkäriä on ensin uhkailtu negatiivisella julkisuudella hoitovirheestä, jos he esimerkiksi eivät anna alennusta asiakkaalle.
Eläinlääkäri Linda Mononen toivoo, että hoitovirhesyytöksiä käsiteltäisiin kuitenkin vain jossain aivan muualla.
– Ruokaviraston eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta on se taho, jolle tehdään hoitovirhessyytöksiä. Sosiaalisessa mediassa riehuminen ei auta asiaa ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa meiltä katoaa alalta eläinlääkäreitä jatkuvalla syötöllä sen takia, että ihmiset eivät halua tehdä tätä työtä sen somemaalittamisen pelossa, sanoo Mononen.
Esimerkiksi viime vuonna arviolautakunta käsitteli 28 uutta lausuntopyyntöä. Lautakunta arvioi, että näistä neljässä tapauksessa eläinlääkäri oli tehnyt vahingonkorvausvastuuseen johtavan hoitovirheen.
Lautakunnalle on tehty viimeisen kolmen vuoden aikana noin puolet enemmän lausuntopyyntöjä kuin sitä edeltävinä vuosina. Lisääntymisestä huolimatta hoitovirheitä on todettu edelleen keskimäärin kuudessa tapauksessa vuosittain.
Alan itsemurhakuolleisuus on muita ammatteja suurempi
Osittain eläinlääkärien heikentyneen kohtelun ja jaksamisen taustalla saattaa olla laajempi yhteiskunnallinen muutos: tekijäkunnan naisistuminen, sanoo työterveysprofessori Kari Reijula.
– 2000-luvun kuluessa tekijäjoukko on muuttunut raavaista poikimahalvauksia hoitavista eläinlääkärimiehistä pieneläinpraktiikalla toimiviksi nuoriksi naisiksi. Monet asiat ovat yhteiskunnassa muuttuneet, eivätkä työsuojelu, työterveys ja säädökset ole pysyneet perässä, Reijula sanoo.
Toisaalta eläinlääkäreiksi valmistuu nykyisin paljolti tunnollisia ”kympin tyttöjä”, jotka tekevät kutsumusammattiaan eläinlääkärinä. Silloin on vaarana loppuunpalaminen, jos työ onkin kärsivien eläinten lopettamista, josta saa kaupan päälle vielä vihat niskoilleen.
Reijula on ollut mukana 1990-luvulta asti puuttumassa eläinlääkäreiden työoloihin ja terveyteen. Jo silloin tunnistettiin, että eläinlääkäreillä on muita ammattiryhmiä korkeampi itsemurhakuolleisuus.
Nyt siihen olisi puututtava taas, Reijula sanoo, varsinkin henkisen jaksamisen kannalta, kun nuorten naisten ahdistus on lisääntynyt suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Eläinlääkärinaiset ovat ehkä yksi esiin tuleva ammattiryhmä tässä suhteessa. He ovat vastuullisessa työssä, jota luonnehtii yksin työnsä tekeminen ja yksin jääminenkin. Ja ei pelkästään hyvässä, vaan vähän pahassakin, että ei saa toisilta ja kokeneemmilta tukea, toteaa Reijula.
2010-luvulla kerätyn, eläinlääkäreiden työoloja ja terveyttä kartoittaneen kyselyn perusteella esimerkiksi itsemurha-ajatuksia on ollut noin joka neljännellä eläinlääkärillä. Itsemurhaa oli vakavasti suunnitellut tai yrittänyt yli kaksi prosenttia vastaajista.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan eläinlääkäreillä – etenkin eläinlääkärinaisilla – on huomattavasti korkeampi itsemurha-alttius muihin ammatteihin verrattuna. Suomesta ei ole saatavilla tuoreita tilastolukuja tässä suhteessa.
Reijula kaipaakin lisää toimia työnantajilta ja työterveydeltä tilanteen parantamiseksi. Myös SELL aikoo tehdä lisää työtä eläinlääkärien jaksamisen parantamiseksi, lupaa puheenjohtaja Mikko Turku.
Juttua korjattu 26.4. klo 7.58. Täsmennetty, että kaupungineläinlääkärin Linda Monosen tapauksessa työtä on pahimmillaan 135 tuntia viikossa. Aiemmin saattoi saada käsityksen että työtä on jatkuvasti 135 tuntia.